Nyrkillinen tyhjyyttä

Tunnen tämän paikan. Olen tismalleen samassa paikassa kuin aiemminkin, sillä olen käynyt täällä ennenkin, joskus useammin ja joskus harvemmin. Pääsen tänne vain yksin. En voi tulla tänne, jos olen onnellinen. Toisaalta en pääse tänne, jos olen surullinen. Toisinaan haluasin tuoda jonkun mukanani tänne, mutta tiedän, ettei se ole mahdollista. Ainakaan käytännöllisesti. Teoreettisesti, ehkä, en tiedä.
Haluaisin jonkun näkevän sen mitä näen, tuntevan sen mitä tunnen ja olemaan tavalla, miten olen.
Välillä yritän huutaa, mutta huuto ei kanna minnekään, sillä sitä ei tule. Haluaisin itkeä, mutta en vain voi. Sen sijaan, että huutaisin keuhkojeni täydeltä tai itkisin oloni puhtaaksi, tuijotan vain jonnekin kauas täältä. Vain nyrkillinen tyhjyyttä lyö rinnassani muistuttaen siitä, että olen:
”Olet siellä vielä.”

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 68 = 74